Pidin tässä pientä kirjoitustaukoa kaikkien kiireiden lomassa.

Koeviikko pukkaa päälle joka suunnasta ja aika ei riittänyt. Nyt kuitenkin palasin ja halusin kertoa, mitä on meneillään.

Wanhojentanssit on nyt jo parisen viikkoa sitten tanssittu! Se oli mahtavaa, vaikka olikin vähän ongelmia mekon ja kaiken muun kanssa. Kaikilla oli mukavaa ja juhlat huipentuivatkin sitten loistaviin jatkoihin. Kaikki sujui ongelmitta ja meininki oli mitä parhain.

Nyt eletään jo kuitenkin tätä päivää, ja täytyy sanoa että nuoruus se katoaa nopeasti. Vielä muutama vuosi sitten kuvittelin täysi-ikäisyyteen olevan vielä ikuisuus, mutta täällä se jo on! Huomenna! 18 vuotta, minäkö?

 

Kertokaahan tekin kuulumisianne, tai mitä toivoisitte seuraavaan päivitykseen? :)

Joulu tulee taas näin äkkiseltään! Kääks! Mistä minä nyt hommaan joululahjoja?

Perus joululahja onkin yleensä karkkia, muki, vihkonen, pehmolelu, jotain mistä tiedät että lahjan saaja pitää. Toisaalta, kuten minullakin, opiskelijabudjetti voi viedä rajan, ettei kaikille voi ostaa lahjoja, ja sitten harmittaa.

Miksi siis ostaa isoilla summilla lahjoja, kun voit tehdä aivan yhtä suloisia lahjoja itse!

Yksi ehdoton lempparini on pilttipurkeista tehdyt karkkilahjat. Säästät ensin tarpeeksi pilttipurkkeja, sidot kannen ja purkin välillä olevaan uurteeseen nauhalla rusetin, voit maalata purkkiin vaikka mitä, ja täytät karkeilla! Voit myös askarrella kannesta pienen tonttulakin, tai laittaa kankaanpalanen purkin ja kannen väliin, kuin vanhoissa hillopurnukoissa. Jos pilttipurkki tuntuu kamalalta, voit toki ostaa aina muita purkkeja, tai säästää mitä tahansa lasisia purkkeja.

Toinen hauska idea on ostaa niitä pieniä halpoja puurasioita, mitä varmasti jokaisesta Tiimarista tai pikkumyymälästä löytyy. Maalaat ne jotenkin kivasti joulun sävyisesti tai voit vaikka koristella ne. Sisälle laitat sitten mitä ikinä haluat.

Voit myös säästää konvehtirasioista muoviosan, joka pitää konvehdit paikoillaan. Kaadat niihin kipsiä (se on halpaa) ja annat kuivua. Kun ne ovat kuivuneet, niitä voi maalta hyvillä mielin ja liimailla vaikka minkälaista helmeä ja muuta härpäkettä. Voin tästä laittaa kuvan myöhempiin postauksiin, teen tarkemman joululahjapaketin lähempänä.

 

Kannattaa googlettaa erilaisia ohjeita, netti on pullollaan toinen toistaan hauskempia ideoita!

Kommentit olisivat tervetulleita, jotta tiedän millaista sisältöä haluatte blogiini :)

Oletko miettinyt lemmikkiä? Suosittelisin alkajille, ja muillekin koiraa.

Koira on rodusta riippuen helppo valinta. Sen kouluttaminen käy tietyillä roduilla helpommin, ja toisille se kestää opettaa jonkin aikaa. Aloittelevalle koiranomistajille en ehkä terrieriä suosittelisi, jos ei koirista tiedä mitään. Terrierit ovat luonteensa mukaisesti vilkkaita. Kultainen noutaja on hyvä rotu aloittelijalle, sillä se on helppo kouluttaa.

Kun mietit koirarotua, mieti itseäsi. Oletko enemmän aktiivinen ja oikeasti olet kokoajan menossa. Siinä tapauksessa jokin vähän "hankalampi" rotu voisi olla sinun valintasi, koska kouluttaminen voisi olla sinulle kivempaa, ja muutenkin jos koira on aktiivinen, kuten tietyt terrierit, olette hyvä pari.

Jos olet taas samanlainen sohvalla makoilija, kuten vaikka minä, sinulle sopii juuri jokin helppohoitoinen, mahdollisesti sisäkoira. Itselläni on suomenlapinkoira, oikein mukava ja tottelevainen. Ainoa haittapuoli on se, että karvaa irtoaa enemmän kuin tarpeeksi.

Koira on hyvä valinta eläimeksi. Sen kanssa voi leikkiä, ja käydä lenkillä, eikä tarvitse hiekkalaatikkoja putsata, kunhan käyttää vain ulkona. Koira saa ihmisen liikkeelle, ja saat samalla hyvän tekosyyn lenkkeillä. Esimerkiksi kissan kanssa lenkkeilyn tarvetta ei niin ole. Eikä koira ala raapimaan huonekaluja. Kissaa on vaikea kouluttaa. Mutta älkää nyt luulko, että kissoja haukun, ihastuttavia nekin, mutta koiraihminen kun olen.

 

Tässä kuva omasta vuffestani, Lapinkoira Siiri.

Satuin lukemaan juuri uutisen. Suklaa tulee loppumaan 7 vuoden päästä. Tarkemmin sanottuna kaakao, mutta siitähän suklaa tehdään. Tämä siksi, että kiinalaiset hoksasivat että kumi tuottaa paljon enemmän kuin kaakao, ja muuttavat kaakaoplantaaseja kumintuottoon autoja varten.

Anteeksi mitä? "Rakennetaan autoja, saastutetaan jo tuhoon tuomittua palloa vielä lisää ja luovutaanpa suklaasta". Joskus tekee mieli mennä itse vaikuttamaan asioihin, menee jo aika naurettavaksi. Jo monta vuotta seurannut kuin kukaan ei tee asioille mitään, maapalloa vaan tuhotaan enemmän, "ilmanstonmuutos on huijausta" tyyppisellä ajattelulla. Mutta vaikka olisikin, niin miten voi sivuttaa kaikki muut huolestuttavat merkit? Joka vuosi kulutamme enemmän luonnonvaroja, ja jäämme luonnolle "velkaa". Suomenkin ilmasto on alkanut temppuilla pikkuhiljaa. Itse rakastan suklaata niin paljon, etten voi kuvitella millainen maailma olisi ilman sitä. "No, fazerin sinistä ei sitten enää saa, so what?" on se paljon muutakin. Kaakao, suklaakakut, suklaakeksit, suklaa suklaa suklaa kaikki on suklaata. Ehkä silmät sitten seitsemän vuoden päästä avautuu.

Jos nyt hyviä puolia ajatellaan, niin suklaahan on iso tekijä lihavuuden kannalta. Ehkä se vaikuttaa vähän. Kuitenkin, jos ajattelee, jossain vaiheessa tulee se sukupolvi, joka ei tunne käitettä "suklaa".

Ja kiitos, mutta en hae tällä kirjoituksella niitä vihaisia "Huijausta, ei se lopu" - viestejä. Miettikää nyt. Maailma on jo tässä kunnossa. En väitä, että uskon tähän asiaan, mutta bensakin loppuu pian, se on fakta. Jonain päivänä suklaakin loppuu, muita vaihtoehtoja ei ole.

 

Halusin päästä purkamaan tämän turhautumisen pois, laittakaa omia mielipiteitänne asiasta alas :)

Alkuperäinen juttu: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288607148633.html

Teenkin nyt jotain, mitä en ole koskaan tehnyt. Arvostelen elokuvan!

Valehtelija, valehtelija elokuvan juoni menee jotakuinkin niin, että Maxin isä (Jim Carrey) lupailee aina aikaa pojalleen, muttei koskaan löydä aikaa. Niinpä Max toivoo syntymäpäivillään ettei isä voisi enää valehdella yhden päivän ajan. Toive tulee toteen, ja niinpä kaikkea mahdollista kommellusta tapahtuu ja vatsalihakset huutavat tätä naurun määrää. Lopulta isä ymmärtää olleensa huono isä, ja kaikki kääntyy parhain päin.

Elokuva oli hulvaton! Jim Carreyn ylinäytteleväisyys sopii elokuvaan kuin nenä päähän. Ei ollut yhtään naurusta hiljaista hetkeä, kun tilanne lähti käsistä. Kuitenkin, syvällisesti koskettava tarina ja loistava juoni. Suosittelen elokuvaa jokaiselle naurua pelkäämättömälle tai Carreyn fanille. Ehdoton suosikki.